Puutarhassa on syksy ja sadonkorjuuta on toteutettu useana päivänä. Ajatukset siirtyvät jo vähitellen seuraavaan kauteen ja sen valmisteluun. Puutarhaharrastajana koen syksyn melko ankeana, sillä edessä siintää vääjäämättä siirtymä kohti kaiken kuihtumista, värien hiipumista ja talvea. Hiipumisen haistaa jo elokuussa ja sen jälkeen se onkin tasaista laskettelua alaspäin. Muussa mielessä syksyssä on hyviäkin puolia, mutta harrastajan näkökulmasta en koskaan syksyisin tihku intoa puutarhaa kohtaan. Sadonkorjuussa on omat puolensa, ja varmasti tulee muuttumaan vieläkin paremmaksi, kunhan saamme paremmat tilat sadon säilömiseen. Jokaisessa talossa täytyisi olla automaattisesti kellari, eikö vaan?
Vuoden 2023 säät antoivat itsestään vielä uusia puolia, kun elokuusta muodostui aika sateinen. Se ei tuonut kovin hyviä olosuhteita kasvihuoneeseen, varsinkaan tomaatit ja paprikat/chilit eivät niin välittäneet korkeasta kosteudesta. Kasvihuonekurkku taas teki todella hyvän sadon. Jotakin kertyneestä sademäärästä kertoo sekin, että ruton jo alkuun koettelemat perunat mätänivät osittain peltoon seisovan veden vuoksi.
Sadonkorjuulla ei ole hätä, kun vilukissat on kerätty pois. Porkkanat saavat edelleen olla lavassa, ehkä parikin viikkoa eteenpäin, eikä edes yksinäinen pakkasyö säikäytä niitä.
Meillä ei ole ollut vielä pakkasöitä, siitä kertoo ainokainen jättikurpitsa, jota edelleen kasvattelemme. Kurpitsat ovat hyvä hallamittari. Pienemmät Hokkaido-kurpitsat on jo kerätty pois, mutta tästä jättiläisestä toivomme Halloween-lyhtykurpitsaa. Emme ole aiemmin kaivertaneet Halloween-kurpitsaa. Tämä kyllä kaiverretaan lasten kanssa, kunhan väri ehtisi vielä muuttua (siitä on kyllä vähän viitteitä). Talvikurpitsat näyttivät pitkälle kesään jäävän sadotta, mutta kylläpä sieltä 9 kypsynyttä kurpitsaa saatiin kerätä talteen.
Jättikurpitsa leviää minne haluaa…
Muita tehtyjä syystöitä:
- Kompostia tyhjennettiin talven varalle
- Hedelmäpuut ja marjapensaat on syyslannoitettu (jo elokuussa kylläkin..)
- Kasvihuone on puoliksi tyhjennetty
- Pelto on myös suurimmaksi osaksi putsattu
- Grilli ja kesäkalusteet on pakattu, trampoliinia lukuun ottamatta…
Suunnitelmana tehdä vielä:
- Ylläolevan listan asiat loppuun
- Hedelmäpuiden ja vaahteran suojaus metalliverkolla ennen pakkasia
- Pihasiivous risuviikolla
- Kasvilavat – sadonkorjuu ja valmistelu kevääseen
- Syyskylvöt – suunnittelu ja toteutus
- Syyskoristeistutukset?
- Karviaismarjapensaiden siirto?
- Valkosipuli – kokeilu?
- Uusia kukkasipuleita?
Mikä oli parasta kuluneella kaudella? Missä onnistuin?
Ehdin jo luulla, että latva-artisokat eivät ehtineet tuottaa mitään, mutta tänään huomasin alla olevan kuvan mukaisen mykerön pilkistävän lehtien suojasta. Oho!!!
Latva-artisokat eivät kuitenkaan olleet kuluneen kauden Top 5:ssa. No mikä sitten oli? Muitakin onnistumisia oli toki, mutta tässä on ne kaikista tärkeimmät.
TOP 5: KASVUKAUSI 2023
- Maissi
- Paprikat
- Kasvihuonekurkku
- Kesäkurpitsa
- Oregano/Jättiverbena
Ensimmäistä sijaa pitää hallussaan maissi. Maissia viljelin ensimmäistä kertaa koskaan, ja siitä sain jokaisesta kasvista muutaman tähkän. Pölytys ei ollut aivan täydellisesti onnistunut kaikissa tähkissä, mutta se ei haittaa. Oli niin hienoa kerätä kypsiä, kauniin keltaisia tähkiä. Ja todella hyvää on.
Paprikoita olen viljellyt jo aiemmin, mutta tänä vuonna sain kypsiä paprikoita monesta eri lajikkeesta paremmin kuin koskaan ennen; suippopaprikasta, punaisesta kasvihuonepaprikasta, avomaanpaprikasta ja muista eri kasvihuonepaprikoista. Tässäkin, kyllä kelpaa herkutella!
Kasvihuonekurkku pääsi listalle ihan vaan älyttömän sadontuotannon vuoksi. Meillä on edelleen pari kiloa oman sadon kasvihuonekurkkua jääkaapissa, ja omia kurkkuja on saanut syödä riittämiin heinäkuusta alkaen. Suotuisa vuosi.
Kesäkurpitsa pääsi myös listalle ahkeran sadontuotannon vuoksi, sillä pari kasvia oli uskomattoman tuottoisia ja niistä sai kerätä lähes reidenpaksuuteen venähtäneitä pötkylöitä. Kesän ennätyskesäkurpitsa oli karvan verran vajaa 2 kg.
Viidennestä sijasta käytiin tänä vuonna tiukka kilpailu, kun ensimmäistä kertaa kasvatettavana oleva jättiverbena haastoi oreganon. Näistä kahdesta oli vaikea valita, ja koska molemmat edustivat eri kategoriaa, päästin kummatkin läpi listalle. Kauniin värinen jättiverbena on kukkinut heinäkuusta asti ja oman sadon oregano on vaan lyömätön, (ei enää salainen), pizzamauste. Oregano iski lisäksi kolmen suoran, kun 1) viime vuonna puutarhalta ostettu oregano onnistui talvehtimisessa, 2) kaupasta ostettu oregano selvisi istutuksesta kasvilavaan, ja 3) siemenestä esikasvatetut oreganot tuottivat satoa.
Puutarhan laskuhuumaa lukuun ottamatta syksy on lähtenyt loistavasti käyntiin, sillä aloitin uudessa työssä kuluvan kuun alussa. On tullut todella paljon uutta, sillä oikeastaan aloitin kokonaisen uuden urapolun, jota en edes osannut ajatella pari kuukautta taaksepäin. Olen kaikin puolin tyytyväinen, ja ihmettelen edelleen, miten joskus asiat vain tuntuvat loksahtavan paikalleen.
Seuraavaksi on parasta alkaa suunnittelemaan syyskylvöjä, mitä, mihin ja milloin. Uutta kevättä odotellessa voi kyllä aika käydä pitkäksi, mutta kevään tullessa onkin sitten aina niin kiire joka paikkaan.
