Tervetuloa blogiin!
Blogimaailma ei ole minulle aivan tuntematon paikka, sillä aloitin kirjoittamisen vajaa parikymppisenä esikoiseni raskausaikana ja jaoin elämäämme silloin tällöin – lähinnä kirjoittamisen ilosta. Nyt olen jo lähes 30, ja neljän lapsen äiti, ja on tullut aika aloittaa uudella saralla puutarhamaailmassa. Siinä on intohimoni, josta haluan tietää kaikesta jotakin ja kokeilla kaikkea. Voisin kertoa hieman omasta historiastani puutarhaharrastuksen parissa, jotain pientä lentävää legendaa ajatuksenjuoksun muodossa.
Mieltymykseni mullan tonkimiseen ei ole aivan tuore, ja historiaa on kertynyt jo 20 vuotta. Mikä onkin suurin osa elämästäni! Kaikki lähti liikkeelle kevyesti lapsuudessa; vanhempieni peruna-, ja porkkanamaa mummon mökillä, yrttejä lapsuuden kotitaloni pihalla. Kasvit ja kukat ovat aina kiinnostaneet. Lapsena opettelin erilaisia kasvilajeja ja etsin niitä pitkin maita ja mantuja, tarkistaen sitten yhdessä aikuisen kanssa tietokirjasta, mikä laji on kyseessä. Metsissä seikkailu kuului olennaisesti lapsuuteeni. Mummoni muistaa aina kertoa, kuinka olen häntä jo lapsena ojentanut kasvituntemuksesta. Teini-ikäisenä kasvien kanssa puuhailu ei ollut enää niin tärkeää, enintään kylvin punajuuren siemeniä ja totesin pettyneenä taimien menneen jyrsijöiden suuhun, ja noh, ehkä muutaman kitukasvuisen porkkanan sain ja aivan vähän kukkivaa, kitkerää salaattia. Uskollista tilliä ja persiljaa unohtamatta.
Luhtitalon piha
Omilleen muuttamisen jälkeen asuimme luhtitalossa, jonka pihassa kasvatin muutamia orvokkeja (siemenestä!), mansikkaa, ruohosipulia ja salaattia. Seuraava isompi nytkähdys taisi olla, kun muutimme kerrostaloon, jossa oli lasitettu parveke. Tällöin tutustuin parvekkeella viljelyyn. Siellä aloitin kokeilut tomaattien, purjojen ja muiden hieman haasteellisempien, nimenomaan esikasvattavien kanssa, joita istuttelin vanhempieni mökin tontille, muoviseen kasvihuoneeseen. Se lensi muuten kerran tuulen mukana metsään. Joka kylläkin löytyi, mutta paljasti rakkaat tomaattini tuulelle ja tuiskeelle; ne tomaatit, jotka olivat selvinneet mökille asti 15 kilometrin pomppuisen matkustuksen jälkeen. Matkalla ei säästytty menetyksiltä. Perheelleni ei ollut niin tärkeää, tuliko mieletön tomaattiarmeijani perille elävänä vai kuolleena. Siinä olikin näky, kun tungin ainakin 20 tomaatin taimea siihen pieneen muovikasvihuoneeseen, johon rahani olivat riittäneet. Loput saivat jäädä lasitetulle terassille ämpäreihin, joiden pohjiin porasimme reiät. Sato jäi niukaksi, koska aristelin varkaiden poistoa ja annoin runkotomaattien ”vähän kasvaa”. Tiedättehän. Lopputulos oli viidakko.
Vuoden vihannekselle, porkkanalle, voisin antaa myös palstatilaa. Ihana mummoni antoi myös minun kasvattaa porkkanamaata hänen mökillään, ja saimmekin sieltä joka kerta mielettömän porkkanasadon, vaikka juuririkkakasvit meinasivat viedä voiton. Mummon porkkanamaa oli käsin tuntuvan muhea, upean multaisa, pehmeä ja hienon hieno. En voi liikaa sitä kehua, miltä hyvä viljelymaaperä tuntuu käsissä. Vanhempieni mökillä pidin pientä kasvimaata, jossa sain ihmeekseni kasvatettua mm. punajuuria. Maa oli niin kovaa ja savista, että porkkanat eivät siinä olleet koskaan menestyneet, joten porkkanafarmini siirtäminen mummon fantastiselle plantaasille oli unelmieni täyttymys. Siellä sain myös kelvollisen kokoista purjosatoa! (=vahvempaa kuin lyijykynä) Palsternakka oli vyöhykkeelle 6 aina haastava. Kerran yritin esikasvattaa sitä, mutta opin, että palsternakka ei arvosta esikasvatusta juuren epämuodostumisen vuoksi. Palsternakat olivat toki paksuja tyvestä, mielettömän paksuja oikein, niin että hihkuin ilosta, vau olempa viksu muija, häh! Sadonkorjuun jälkeen naamani valahti epäuskosta, kun maasta nousi 5 sentin paksu juuri, jonka jälkeen se haarautui satoihin pikkujuuriin. Nauriitkin pitivät kyllä vanhempieni mökin savimaasta, lähes yhtä paljon kuin kaaliperhosen toukat pitivät nauriista. Mansikoitakin viljelin, mutta silloinen ykkös-nemesis Lihava Töpöhäntä piti niistä liikaa. Harsottamistakin harrastelin, mutta se liehui tuulessa kuin morsiushuntu, eikä paljon kirppoja estänyt, kauriista nyt puhumattakaan. Kerran nimittäin kirosin, kun kauris oli käynyt nykimässä istukassipuleita harson läpi. No ei maistunut sipulit ei, mutta tuhosipa peijakas istutukset. Hankin melkein aseluvan sinä päivänä, kun rikos kävi ilmi.
Tomaatit
Ja olihan niitä muitakin lajikokeiluja, mutta mennään seuraavaan isompaan vaiheeseen. Seuraavassa vaiheessa muutimme taas, tällä kertaa rivitaloon, jossa oli tilava lasitettu terassi. Keräsin jo omaa siemensatoa ja siemenperunaa. Kukkienkin, mutta ne levitti muutossa rakkaat lapseni lattialle. Isompi vaihde meni silmään ja siementen esikasvatus käynnistyi jo helmikuussa paprikoiden ja chilien kanssa. Kätevä mieheni rakensi minulle vanhempieni mökille puusta aivan omalla designillä kasvihuoneen, jossa käytettiin kierrätettyä lasia ja kasvihuonemuovia. Tällä kertaa olin viisastunut tomaattien kanssa ja viidakkoa ei syntynyt. Sinä vuonna kohtasin tosin harsosääski-invaasion, josta riittää kerrottavaa jälkipolville. Harvapa meistä on katsellut harsosääskien parittelurituaaleja taimiruukkujen reunamilla ja metsästänyt imurilla lenteleviä yksilöitä hulluuden rajamaille asti. Tällöin minulla kuitenkin oli, kasvihuoneen lisäksi, uusi, pelkästään minulle raivattu pelto vanhempieni mökillä, osa toisesta pellostakin käytössä, viljelypalsta vuokralla ja lasitettu terassi. Ja perhanan kuiva alkukesä ja hyvin iso raskausmaha. Hhm, harmi, että meidän palstamme oli kauimmaisessa nurkassa vesipisteestä.
Chilit ja paprikat
Viime vuosi oli ”taukovuosi”, joka tarkoitti sitä, että siementen esikasvatusta ei ollut. Ostin valmiita taimia ja kesäkukkia puutarhamyymälästä pahimpiin vieroitusoireisiin ja käsien tärinään. Muutimme vyöhykkeeltä 6 vyöhykkeelle 1B ja tällä kaudella lapasesta lähtee. Omakotitalo ja piha, oi onnea! Jollakin tasolla tämä harrastus myötävaikutti myös muuttoon tänne toiselle puolen Suomea, ja nyt olen kuin lapsi karkkikaupassa, jonka valikoima on loputon. Esikasvatukset on aloitettu tammikuussa, pitäkää hatuistanne kiinni, tänä vuonna mennään isosti ja vauhti kiihtyy vaan.
Paljon on siis tullut opittua oman käden kautta pääasiassa, vaikka puutarhakirjallisuutta selaankin usein. Puutarhakirjoja olen myös kirpputoreilta hankkinut. Oma koulutukseni on ylempi korkeakoulututkinto tekniikan alalta. Puutarhainnostus on todella syvälle imeytynyttä, vaikka pientä harrasteluahan tämä vain on. Olen myös hyötykasviyhdistyksen jäsen, ja näin etelämpänä asuessa voisimme käydä tutustumassa Helsingin Annalan puutarhaan, josta olen haaveillut jo pari vuotta! Ehkä ensi kesänä?
Tässä pieni esittely minusta ja intohimostani puutarhanhoitoon. Tervetuloa mukaan. Hei, muuten! Syksyyn mennessä verkkosivuille avataan Pieni Siemenkauppa -verkkokauppa, jonka valikoima koostuu sertifioiduista luomusiemenistä ja mahdollisesti myös luonnonmukaiseen viljelyyn sopivista tuotteista.
